Gourmet-arvioita

Tämä sivu sisältää suomenkielisissä lehdissä julkaistuja arvioita Gourmetin Six Acres Of Broken Hearts -levystä.

Aamulehti, 17.4.2005

Hikeä ja huumoria a la Gourmet

Eri tyyleissä surutta sukelteleva Glamour & Decadence paljasti jo helsinkiläisen Gourmet'n aidosti moderniksi jazzyhtyeeksi. Siis sellaiseksi, jolle jazz on enemmän lähestymistapa kuin tyylihäkki. Toinen erä varmistaa bändin myyvän vahvaa lääkettä pahaankin luutuneisuuteen.

6 Acres of Broken Heartsia innoittavat Lucky Luke, Lee Marvin, ihanat senoritat, tequila, muovipyssyt, mahtipontiset loppuratkaisut ja spagettiwesternit. Ja se kuuluu sentimentoa, hikeä ja hurttia huumoria tirisevästä sopasta.

Oman trendejä karttavan vision takaa se, että helppoon eli Ennio Morriconen matkimiseen ei mennä.

Petra Innasen kansitaidetta myöten levy on kokonaisvaltainen trippi, jonka nerokkaasti historiaa, edistyksellisiä rakenteita ja pelimannihenkeä yhdistävät sävelmät lietsovat kuvia kuulijan päässä.

Säveltäjät Mikko Innanen (fonit, lehmänkello, vihellys) ja Esa Onttonen (kitarat, peltiämpäri) sekä Petri Keskitalo (tuuba), Ilmari Pohjola (pasuunat, trumpetti, linnunlaulu, ruoska), Veli Kujala (hanuri, bandoneon) ja Mika Kallio (rummut, kalkkarokäärmeet) ratsastavat voittajina Lännen maisemissa, joiden katkuksissa on havunneulasia.

Hillitöntä herkkua!

Jussi Niemi

Helsingin Sanomat, 10.12.2004

Nimekkääksi muodostunut Gourmet jatkaa hassulla linjallaan. Saksofonisti Mikko Innanen, kitaristi Esa Onttonen, pasunisti Ilmari Pohjola, haitaristi Veli Kujala, tuubisti Petri Keskitalo ja rumpali Mika Kallio vetivät taas hassut sombrerot päähänsä ja alkoivat vetää Texasin ja Meksikon torvihölsää.

Hauskaa teinihuumoria? Kuulostaa typerältä! Hei, mutta tässähän on jotain. Dramaattinen taite lataa!

Lopulta tulos on hillitön, vuoden parhaimpia levyjä!

Selitys on yksinkertainen: suorituksen tason ja orkestroinnin aistikas käyttö juuri silloin, kun piti mennä puskamusiikiksi. Loistava soiva lopputulos: soiva. - Mutta jättäkää jo sombrerot kotiin.

Jukka Hauru

Jazzrytmit, 9.12.2004

Hurraa! Eläköön! Bravo! Voe tokkiisa! Siinä muutama teonsana, joka kuvannee sisäisen myllerrykseni tuntoja kuunnellessani tätä Gourmetin uusinta plättyä. Perinteiset suo, kuokka ja virret on tempaistu nurkkaan ja on rohkeasti noustu pois tuosta suomalaisen melankoliajazzin nykyisestä olotilasta, suoraan hevosen selkään ja suuren Lännen preerioille. Tuonne jokaisen entisajan pikkupojan haavemaailmaan. Aseina kuudestilaukeavan lisäksi epätavallinen jazzkattaus hanurista tuubaan. Mielikuvana lännenfilmien suuri petos: italo-westernit, jotka kuvattiin Sierra Nevadan kupeessa, Almeiran kaupungin läheisyydessä Espanjassa. Tappavan paahtavasta erämaasta oli todellisuudessa alle 30 kilometriä Välimeren hellästi syleileviin aaltoihin. Petosta eli ei on myös tämän levyn sisältö. Vai pitäisikö sanoa, jazziako vai ei? Gourmetin hurja joukko ratsastaa Camarillo Kidin (Mikko Innasen) johdolla rytmikkäästi lävitse jazzin historiat, kuten myös wild westin tunnetuimmat elementit. Nahka käryää pahemman kerran viitosraidan Fire! Smoke! Ashes! -tunnelmissa. Onneksi keventävä The Final Twisty [sic] päättää seuraavana levyn The Dramatic Suite -osaston. Kujala vääntää mm. edellä mainituilla kappaleilla loistokasta äänimaailmaa haitaristaan. Olen aiemmin nostanut herran maailman luokan kärkisoittajiin, enkä ole ollut yhtään väärässä! Uskokaa pois ja kuunnelkaa! Ja maailman kärkeä kolkuttavat myös nämä muut nuoret lainsuojattomat muusikot, jotka sisältyvät Gourmetiin. Gourmetin musiikki poikkeaa (ja on aina poikennut) perinteisestä, tuskaisasta suomalaisesta jazzväännännöstä positiivisuudellaan, rohkeudellaan, ironiallaan ja sielukkuudellaan. Välillä liikutaan parodian rajamailla, hallitusti, osaavasti ja mielenkiintoisesti. Mitään ei tehdä halvalla, vaan suurella intensiteetillä ja tavattoman hienolla ammattitaidolla. En toki pistä muitakaan modernin jazzin suomalaiskokoonpanoja huonoon ammattitaidon kastiin, päinvastoin, mutta vain ehkä Gourmet elää ajassa ja maailmassa. Siinä paljon puhutussa globalisaatiossa, soittaen musiikkia, jota ymmärretään muuallakin. Gourmet käyttää hyväkseen rohkeasti jo olemassa olevaa, olipa kyseessä tutu lännenelokuvien sävelet tai alkuperäinen New Orleans -musiikki tai Pariisin kevät tai Swingin kultakausi tai... Riemukas kokonaisuus, joka on parempi kuunnella kuin uskoa huhupuheisiin. Suomalaisissa olosuhteissa poikkeuksellisen piristävä juttu! Vielä kerran: Hurraa! Eläköön! Bravo! Voe tokkiisa! Ja tietysti Joulupukin pussiin! But by a way - I Shot Liberty Valance...

Osku Rajala

Keskisuomalainen 17.2.2005

Värikästä sombrerojazzia

Gourmet-yhtye räväytti neljä vuotta sitten esikoisena pöytään oksat pois -tyyliin. Värikäs ja venko etnojazz toi yhtyeelle tuolloin jazzkriitikoiden vuosiäänestyksen kakkossijat sekä yhtye- että levysarjassa.

Keikkoja on tuon jälkeen kuitenkin siunaantunut vähänlaisesti, Jazzliiton kiertuekin odotutti näihin asti. Sen sijaan soittajat ovat kasvaneet korkoa ja saaneet nimeä monissa muissa yhteyksissä. Tähän kakkoslevyyn mennessä nuorten lupauksien ryhmästä onkin tullut nimekäs poppoo.

Kunnianhimoisesti Gourmet on nyt puristanut kasaan kunnon teema-albumin, joka hakee inspiraationsa amerikkalaisen ja meksikolaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Vauhdikkaimmillaan mariachi-vaikutteinen torviremellys pistää sombrerot pyörimään vinhasti, ja toisella äärilaidalla iskee vaikuttavasti hiljalleen laahaava, surusävyisesti väräjävä imaginaarisen rajaseudun musiikki.

Tuttuun tapaan Gourmetin säveltäjiä ovat saksofonisti Mikko Innanen ja kitaristi Esa Onttonen. Innasen kolmen kappaleen The dramatic suite on komea kokonaisuus, tämän levyn kivijalka. Onttonen on kerinyt sävellyksiinsä rikkaan sävykirjon, valikoimasta löytyy niin kohtalokasta balladia, raskasta vinksahtanutta jyräämistä kuin päivänpaisteisen kepeätä torvi-ilakointiakin.

Sävyjä ja ulottuvuuksia Gourmetin paletista löytyy siis rutkasti. Kiehtovalla tavalla outo viritys tämä yhtye, josta Frank Zappa -vainaakin olisi voinut olla tohkeissaan.

Pentti Ronkanen

Koillis-Häme 21.2.2005

...

Yhtyeen tuore kuuden hehtaarin särkyneiden sydänten pelikenttä on harvinaisen värikäs ja onnistunut äänite. Nostalgiset tunnelmat ulottuvat helposti kosteasta slaavilaisuudesta ruudinsavussa kylpeviin piikkikaktuksiin.

Petter Ohls

Muusikko 1/2005

Gourmet-sekstetti tarjoilee toisella levyllään 14 biisin verran "särkynytsydämisiä", jotka ovat koko lailla puoliksi saksofonisti Mikko Innasen ja kitaristi Esa Onttosen käsialaa. Muut soittajathan ovat Ilmari Pohjola (tb), Veli Kujala (acc), Petri Keskitalo (tba) ja Mika Kallio (d). Dramaturgiaa on suunnattu myyttisen Villin Lännen lounaisosiin ja hehkeän señoritan etsintään, monen koitoksen kautta (kansiin on hahmoteltu lautapeli johtoajatuksen tiimoilta).

Reiluun 50 minuuttiin mahdutettu kesto pitää sisällään muutamia hyvin lyhyitä teoksia, ja pisimmissä viihdytään yli viisi minuuttia. Vauhtia ja muuta vallattomuutta on tarjolla yllin kyllin. Toteutus on linjakkaasti nyrjähtänyttä, vaikkei ihan kaikki tunnu aukeavan. Mutta molemmat pääjehut ovat kyllä mielenkiintoisia säveltäjiä. Onttonen putsaa pöydän Kujalan kauniisti piirtämällä jazzvalssilla La balada de Camarillo Kid.

Pekka Nissilä

Satakunnan Kansa 7.3.2005

Kuuden iloisen rosvon saluuna palvelee janoisia siellä, missä señoritat ovat kuumia, señorit viileitä ja korttipakat ässiä puolillaan. Se tarkoittaa riskialtista elämysmatkaa Oulunkylän VPK:n talolta New Orleansin ja Tijuanaan kautta kotiin. Helsinki cowboys go America!

Gourmet on pasunisti Ilmari Pohjolan, saksofonisti Mikko Innasen, kitaristi Esa Onttosen ja kumppaneiden projekti ja Six Acres sen toinen albumi. Hurja joukko huojuu upeasti sinne ja takaisin. Vaikka Porin teatterin taannoinen konsertti pani epäilemään Gourmetin teatraalisen sapuskajatsin studiotoimivuutta, levy osoittaa dixielandin, freen, swingin ja palokuntatorvisoiton ynnä spagettiwesternien soundtrackien ja ylettömän kaihoisien balladien olevan kotikuuntelussakin yhdestä puusta. Tässä tapauksessa puu on pahvikaktus.

Ilari Tapio