Fiasko Records

Gnomus Diagnosis -arvioita

Tämä sivu sisältää suomenkielisissä lehdissä julkaistuja Gnomus-arvioita.

Karjalainen
11. lokakuuta 2007

Jazzin vapauttajat

Suomalainen freejazz on ollut elossa vuosikausia, mutta ihmisten ilmoille se on ryöminyt melko harvoin. Gnomus on tosin edustanut alaa kohtalaisella menestyksellä, joka jatkuu tuoreella levyllä. Samalla yhtye on kääntynyt entistä selkeämmin ambient- ja rock-sävyistä freejazzin perinteen suuntaan.

Kokonaan improvisoitu levy on rakennettu useista äänityskerroksista, jotka saavat trion kuulostamaan sanan hyvässä mielessä hyvinkin raskaalta. Yleensä soinniltaan melodinen Mika Kallio päästää rummuistaan melkoisia tekniikkaryöppyjä, vaikka malttaa hän tarvittaessa jättää soittoon ilmaakin. Kari Ikonen uskaltautuu tyylien välillä vapaasti liikkuvien koskettimien äärestä myös laulamaan ja puhumaan kuvitteellista kieltä, joka tuo joihinkin kappaleisiin hieman koomisen konfliktin tuntua. Kitaristi Esa Onttosen soitto kytkee trion välillä melko suoraan rockin sävyihin, toisinaan hän taas herkistelee utuisilla huiluäänillään ja saa yhtyeeseen muutenkin persoonallista lisävärinää.

Tekotaiteellisuus on aina lähellä tällaista musiikkia. Nyt soittajat ovat siitä vapaita, mutta voin kuvitella eteeni satunnaisen rytmin mukaan heiluvan ja lasia kultivoituneesti kallistelevan kuulijan, jonka taiteellisuus on suoraan verrannollinen veren alkoholipitoisuuteen - ja jää sen tavoin promilleiksi. Hupaisasta mielikuvasta puoli pistettä lisää vakuuttavalle vapaiden ideoiden äänitteelle.

Mikko Nortela

Rytmi
10/2007

****

Psykedelisen freen hauskin yksikkö täydessä vauhdissa.

Neljänteen pitkäänsä ehtinyt Gnomus jatkaa totaalisen improvisaation tiellä eikä kuulosta keneltäkään muulta. U-Street-fonisti Markus Holkon debyyttialbumillakin loistanut syntikkavelho Kari Ikonen, mainiota Lännen jazzia keksineen Gourmet'n kitaristi Esa Onttonen ja joka toisessa uudessa suomijazz-bändissä tempoa pitävä Mika Kallio ovat löytäneet oman tyylin, jota voisi kuvata vaikka psykedeeliseksi freeksi.

Soundit ovat nestemäisessä hallusinogeenisyydessään huikeita eikä herrojen koiranleukainen huumorintaju jätä kylmäksi. Harvoin näin kiperää musiikkia kuunnellessa tulee yhtä hyvälle tuulelle, esimerkiksi käsittämättömät "puheosuudet" ovat kuin tsekkiläisistä sarjakuvista. Bändi ei silti ole mikään vitsi. Draaman taju on oivallinen kautta linjan ja kappaleilla on oma luonteensa.

Jussi Niemi

Soundi
9/2007

Yhdeksän vuotta sitten Helsingissä perustettu Gnomus on linkitetty kautta olemassaolonsa aina jazziin. Voi olla, että kitaristi Esa Onttonen, kosketinsoittaja Kari Ikonen ja rumpali Mika Kallio yhdistyvät yksinkertaisimmissa kytkentäkaavioissa herkästi nimenomaan tuohon muotoon. Sen enempää termeihin ja kohderyhmiin kompastelematta olisi silti erittäin kiintoisaa tavata se perusjazzin ystävä, joka nauttii Diagnosiksesta.

Trion neljännelle albumille tallennettu akustis-elektroninen improvisaatio herättää mielikuvien myrskyn, joka kohdentuu jazziin ainoastaan vapautta ihannoivan muotonsa kautta. Muuten assosiaatioleikki jatkuu pitkälle historiaan, miksei myös tulevaisuuteen, ja moniin maantieteellisiin suuntiin.

Itsekin hanakasti erilaisten äänenmuokkainten kanssa pelanneen super-pasunisti Markku Veijonsuon studiolla äänitetty Diagnosis löytää oikeissa olosuhteissa oman yleisönsä. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka fanittavat Verden, Radioheadin, Sigur Rósin, Múmin, Pan Sonicin ja vastaavien tapaisia tekijöitä.

Petri Silas