Fiasko Records

Nuijamiehet-arvioita

Helsingin Sanomat
22. joulukuuta 2000

Nuijamiehet: Mikko Innanen (sax), Kalle Kalima (gtr), Lasse Lindgren (b) ja Mika Kallio (drs) ovat ponnistelleet jo muutaman vuoden Sibiksen suunnalta. Heille ja heidän lahjakkaille kollegoilleen on tyypillistä alituinen kehittyminen yhä omaehtoisempaan jazzilmaisuun. Monet soittavat toistensa bändeissä yhä monenlaisempaa musiikkia.

Nuijamiesten musiikissa tavoitellaan yhden tyylin sijasta laajempaa jazzin synteesiä: rokkaavasta uhosta rubatomaalailuun, etnosävyistä melodiseen runollisuuteen. Aluksi levyn yhtenäisyys ja yhtyeen linja vaikuttavat haeskelulta, mutta ajan myötä sieltä erottuu hienoja helmiä. Nuijamiehet on yksi synteesi uuden koulutetun jazzpolven buumista.

Jukka Hauru
(lainattu tekijän luvalla)

Hifi-lehti
1/01

Neljän nuoremman sukupolven muusikon avarakatseinen kollektiivi nuijii ensilevylleen varsin tuoreen oloista tavaraa, jonka juuret versovat modernista jazzista, mutta jota on jalostettu muista maailmoista ammennetuilla, vähemmän norminmukaisilla juonteilla. Korvia on kallistettu rockin energialle ja etnisyyden estetiikalle, unohtamatta railaakkampien repäisyjen lomaan laitettuja suvantopaikkoja, herkempiä tuntoja tavoittelevia tuokioita. Periaatteessa traditionaalisin välinein, fonein, kitaroin, bassoin ja rummuin, oman materiaalinsa parissa operoiva ryhmä onnistuu välttämään useimmat esikuvalliset mielleyhtymät. Siitä on hyvä lähteä eheyttämään ja vankistamaan kokonaisilmaisua.

Jaakko Eräpuu

Jazzrytmit
1/2001

Että sellainen tapaus. Tästä siis olen jäänyt paitsi, kun olen missannut Nuijamiesten keikan.

Joskus näitä musiikin vapaampia polkuja kulkevia bändejä kuunnellessa olo on kuin matematiikan luentoa seuratessa. Kylmän loogista, perusteltua, karua, vaan ei kaunista. Lienen nirso, mutta vastaanotin menee helposti tukkoon.

Vaan entäpä sitten Nuijamiehet. No huhhuh!

Oman soittimen hallinta näillä miehillä on liki käsittämättömän korkealla tasolla, näkemystä ja omintakeisuutta tuntuu olevan vähintään omiksi tarpeiksi. On sanottu, että totaali-improvisoijia on harvassa, soittajalla jos toisellakin soolot ovat fraaseista ja likeistä koottuja. Niinpä. Nämä herrat, varsinkin Kalle Kalima, ovat erittäin selkeästi sisäistäneet vapaan ilmaisun ajatuksen. Erityisen herkullista kuultavaa ovat Kaliman ja Mika Kallion duo-jaksot.

Mistään "leipä-progesta" ei näissä yhteyksissä voi puhua. Sävellykset ovat eheitä teoksia, siis musiikkia eivätkä suinkaan näppäriä improvisaation pohjia. Musiikilliset ääripäät tältä levyltä löytyvät rankasta Loch Lomondista ja herkän lyyrisestä Psalmista. Ja siihen väliin mahtuu PALJON.

Mihinkäs kategoriaan sitten laitettaisiin musiikki, joka pysyy loitolla valtavirrasta olematta avantgardea, groovaa kuitenkin olematta groovea, joka on modernia jazztraditioon nojaten. Vaivatkaa te sillä päätänne, jos haluatte. Minä en jaksa, minä kuuntelen nyt Nuijamiehiä.

Seppo Huittinen
(lainattu lehden luvalla)

Keskisuomalainen
16.5.2002

Nuijamiesten levy tuo esiin yhden keskeisistä Fiasko-muusikoista. Nuori saksofonisti Mikko Innanen on ilman muuta tämän hetken kovimpia tekijöitä Suomessa. Nuijamiehissä Innasen parina on kitaristilahjakkuus Kalle Kalima. Molemmat soittajat toimivat myös ulkomailla, Kalima Saksassa ja Innanen Tanskassa. Mika Kallion ja Lasse Lindgrenin herkullinen komppailu täydentää erinomaisen pikkuyhtyeen erinomaisen levyn.

Pentti Ronkanen

Muusikko
2/01

Maamme proletariaatin menneisyyteen nimeellään viittaava Nuijamiehet koostuu kvartetista Mikko Innanen (sax), Kalle Kalima (g), Lasse Lindgren (b) ja Mika Kallio (d). Ikään kuin nimettömän debyytin materiaali on etupäässä kahden ensinmainitun sävellyksiä - molemmilta on viisi - Lindgreniltä on lisäksi kaksi. Musiikkia on yhteensä reilu tunti, ja se on tuotettu käsittääkseni alunperin YLE:lle bändin ja V-P Heinosen toimesta, M1:llä marraskuussa 1999.

Periaatteessa ryhmä luottaa melodiohin ja rakenteisiin, mutta ei kaihda vapaampia ratkaisujakaan. Varsinaista suoraa komppimaailmaa ei käytetä. Soundi on periaatteessa akustinen, vaikka Kalima käyttää etupäässä sähköistä kitaraa, ja soittaa paljon teemamelodioita. Tunnelmat vaihtelevat mittavasti, rauhallisesta maalailusta (Psalm) jo melkoiseen mättöön (Loch Lomond).

Dynaamisessa ja energisessä kollektiivisuudessaan ryhmä tekee hyvin positiivisen vaikutuksen. Tiiviistä kokonaisuudesta ehkä eniten kiinnittyy huomio kitaristi Kalle Kalimaan, joka näyttää nousevan soittimensa (sinänsä laajaan) kotimaiseen eturiviin.

Pekka Nissilä

Rytmi
1/2001

(Alku).

Fiaskon katalogin kakkoseen eli Nuijamiesten debyyttiin määre "jazz" osuu paremmin [kuin Gnomukseen], kunhan tähdätään tarkoituksella valtavirrasta poispäin. Kitaristi Kalle Kalima, fonisti Mikko Innanen, basisti Lasse Lindgren ja rumpali Mika Kallio miksauttivat Ylelle tekemänsä radionauhan Göteborgin velholla Johannes Lundbergilla ja jälki on yhtä monipuolista kuin bändin keikoilla on totuttu kuulemaan. On ketterännopeaa kuljetusta (esim. Kallen biisi Elohopea), ja pohdiskelevampaa hidasliikkeisyyttä (esim. Mikon Leonid B.). Basisti Lasse on osallistunut monisärmäisen voileipäpöydän rakentamiseen kahdella rauhallisella kappaleella, joista toisessa on paksusti virren fiilistä.

Nuijamiesten kattama biisivalikoima on hieno osoitus musiikista, jossa tunneskaalaa ei rajoita jonkin perinteen/tyylin orjallinen toteuttaminen tai muodikkuuden pakkopaita. Levyllä eletään mollissa ennemmin kuin duurissa, mutta niinhän se nyt vain on. (Elämä on kärsimystä ja jos joku väittää muuta, hän yrittää myydä sinulle jotain -anonyymi hokema.) Sääli, että Nuijamiehillä ei ollut debyyttiään mukana viime keväänä Vapaat äänet -kiertueella, sillä tällä hetkellä jäsenten muut tekemiset, esimerkiksi Kallen Berliinin residenssi, pitävät Nuijamiehet jäissä. No, aktivoitumista odotellessa voi kuuloluitaan nuijia tällä levyllä.

4/5

Markus "Agony Is Pleasure" Partanen
(lainattu tekijän luvalla)