Gourmet-arvioita

Tämä sivu sisältää suomenkielisissä lehdissä julkaistuja Gourmet-arvioita.

Jazzrytmit
17.5.2001

Pohjolan pasuuna töräyttää käyntiin tämän "nuorten kapinallisten" joukkion, Gourmetin. Jo levykansi kertoi, että kyseessä ei ole mikään aivan tavallinen kattaus vaan luvassa on jotain... niin todellakin jotain, joka sitten levyä kuunnellessa yllätti allekirjoittaneen totaalisesti ja positiivisesti! Pohjolan alkutöryytyksistä kypsyi mahtavan paksu ja tiivis avausraita, jossa Innasen saksofoni ja Onttosen kitara paahtoivat sielun syvyydestä omia kuvioitaan.

...

Gourmetin nuorten soittajien joukko tekee tällä(kin) levyllä massiivisen mahtavaa jälkeä. Saksofonisti Innanen osoittaa jälleen kerran olevansa Getxo-palkintonsa arvoinen. Pasunisti Ilmari Pohjola merkillisine pörinöineen ja hienoine soittimensa hallintoineen oli allekirjoittaneelle uusi ja positiivinen tuttavuus. Kitaravirtuoosi Onttonen esitteli hienoa, monipuolista osaamistaan usealla raidalla erilaisten tyylikirjojen suveriina hallitsijana. Haitaristi Veli Kujala maalasi kokonaisuuksiin riemukkaita että melankolisia värejä kulloisesta kappaleesta riippuen. Haitari tullee saamaan sijaa enemmältikin nykyjazziin, sillä se sopi ainakin tälle levylle kuin nenä päähän. Basisti Antikainen klaarasi taustalla oman osuutensa tanakan varmasti. Rumpalina häärinyt Mika Kallio osoitti jälleen kerran olevansa ehdottomasti yksi suurista! Varsinaisen yhtymän lisäksi levyllä hääräsi ansiokkaasti percussio-marimba-osastolla Petri Korpela.

Osku Rajala
(lainattu lehden luvalla)

Karjalainen
15. toukokuuta 2001

Ei mitenkään karmeaa

Helsinkiläinen uusi pikkumerkki Fiasko on aiemmin julkaissut kiinnostavaa musiikkia Gnomus- ja Nuijamiehet -yhtyeiltä. Kuusimiehinen Gourmet-kokoonpanokin rikkoo rajoja, vaikka Gnomuksen improvisatoriseen friikkailuun asti ei aivan leijaillakaan.

Jotka ovat kuulleet Teemu Korpipään miksaustaidetta Circlen, Giant Robotin, Rinneradion tai Kirvaston yhteydessä, voivat tarttua Glamour & Decadenceen huoletta. Korpipää rakentaa eläviä äänimaisemia - mikään "hifituottaja" tai -miksaajahan hän ei varsinaisesti ole, ja voisi sanoa, että hyvä niin.

Erilaiset puhaltimet ovat Gourmet'n soundissa hyvin esillä. Varsinkin vetopasuunaosasto tuo paikoin mieleen Alamaailman vasarat. Haitarin ja kontrabasson kaltaiset soitinvalinnat ohjailevat soundia luonnolliseksi. Sävellysten kestävyydestä en parilla kuuntelulla uskalla mennä takuuseen, mutta evergreen-, etno- ja viihdemukaelmat rakentavat kokonaisuudesta hyvällä tavalla "vanhanaikaisen" ja "post-jazzahtavan".

Charles Mingus, Duke Ellington, Tom Waits, Bill Frisell, Antonio Carlos Jobim, Ennio Morricone, kuuluu vaikuttajalista Gourmet'n internet-sivuilta. Niistähän tuota passaa repiä viitteitä.

Suonna Kononen
(lainattu tekijän luvalla)

Keskisuomalainen
16.5.2002

Gourmet on kokoonpanoltaan enemmän kuin mielenkiintoinen ilmiö. Mukana ovat [Mikko] Innasen fonit ja [Esa] Onttosen kitara, basson hoitaa Janne Antikainen ja rummut tietysti Mika Kallio. Yhtyeen väriläiskiä ovat Ilmari Pohjolan pasuuna ja Veli Kujalan haitari. Tällaisella soitinyhdistelmällä päästään sommittelemaan herkkupöytä ruokalajeja notkolleen. Jos Suomessa olisi oma nyky-Fellininsä, Gourmet olisi hänelle luonteva musiikkivalinta. Väriä ja viehkeyttä siis riittää.

Pentti Ronkanen

Muusikko
2001

Kuusihenkinen Gourmet soittaa perustajajäsentensä saksofonisti Mikko Innasen ja kitaristi Esa Onttosen sävellyksiä. Yhtyeen debyytille Glamour & Decadence niitä mahtuu 16 kappaletta, kokonaiskeston noustessa hieman yli tunniksi. Useat sävellyksistä ovat melko lyhyitäkin, vain neljä esitystä menee yli viiden minuutin. Tuottajinakin toimineiden leaderien lisäksi yhtyeessä soittavat Mika Kallio (dr), Janne Antikainen (b), Ilmari Pohjola (tb) ja Ville [sic] Kujala (acc), vierailijana albumilla on lisäksi Petri Korpela (perc).

Etenkin Pohjolan melko paljon esillä oleva pasuuna ja Kujalan mainio hanuri ovat hienoja osatekijöitä Gourmetin kattauksessa, jossa monimuotoisuus on valttia. Vaikutteita on viljalti - lyyrisistä äänenkuljetusballadisävyistä liu'utaan ankaraan pornomättöön sujuvasti, mutta beguine tuntuu kuitenkin olevan suosikkirytmejä. Esimerkiksi Carla Bleyn tuotanto tulee kuunnellessa usein mieleen.

Onttosen sävellyksistä Mihail & Katjuska nousee kärkeen eittämättömällä radiohittiaineksellaan, se on ylittämätön ehdokkaani singleksi. Innanen liittyy niiden useiden säveltäjien joukkoon, joita neito nimeltä Monica on innoittanut sävelkieleen, eikä tulos häpeä kollegoidensa joukossa piiruakaan.

Kaiken kaikkiaan Gourmet kuulostaa siltä, kuin vähintään pari yhtyettä olisi joutunut jonkun tähtijärkkärin tupeksinnan myötä samalle keikalle, ja jotain on vedettävä, ettei tulisi turpaan. Eikä tule - paitsi voin kyllä kuvitella, että jossain kotimaamme niemennotkonsaarelmassa voisi epäilemättä tullakin.

Erikseen on kehuttava täydellisyyttä hipovaa kansikuva (Petra Innanen), jossa on tavoitettu syvästi musiikissakin soiva kunnioitus neuvostoliittolaiselle 20-luvun taide-estetiikalle, eikö olekin?

Pekka Nissilä

Rytmi
3/01

Suomalaisen jazzin valtavirtaa vasemmalta patoavan Fiaskon kolmantena julkaisuna ilmestyy Gourmet-yhtyeen debyytti Glamour & Decadence. Jos levyä pitäisi luonnehtia bändiä tuntemattomalle kuuntelijalle, niin vertailukohtana voisi käyttää Nuijamiehiä. Ei siksi, että mukana soittavat nuijamiehet fonisti Mikko Innanen ja rumpali Mika Kallio, vaan siksi, että myöskään Gourmet ei veistä musiikkia selkeärajaisten tyylilajien tylsillä terillä. Ei todellakaan: biisi on aina keino ilmaista tunnetiloja tai kertoa asioita, ja apuna voi käyttää kaikenlaista, kraut-rockista freehin, ranskalaiseen musetteen ja pöhköiskelmään.

Toki Innasen ja kitaristi Esa Onttosen luotsaamalla Gourmetilla on ihan oma, Nuijamiehistä poikkeava soundinsa, jota määrittelevät esimerkiksi Onttosen karskit kitarat tai jopa bouzouki, sekä Veli Kujalan haitari. Bassoa bändissä soittaa Janne Antikainen ja pasuunaa Ilmari Pohjola, glamoröösiin rappioon panostaa oman osuutensa myös perkussiovierailija Petri Korpela. Värikkäästä, kaikkiaan aika tummanpuhuvasta coctail-pöydästä löytyy 16 ruokalajia, Innasen ja Onttosen resepteillä valmistettuna. 64-minuuttinen ateria herkutellaan korvien kautta huoneessa, jonka akustiikka tuo paikoitellen mieleen Fassbinderin elokuvat.

Saisiko olla esimerkiksi Kebab ranskalaisilla? Totta kai, varsinkin kun pistät kaikki mausteet ja paljon modernia jazzia joukkoon.

4/5

Markus Partanen
(lainattu tekijän luvalla)