Fiasko Records

Ahava-arvioita

Tämä sivu sisältää suomenkielisissä medioissa julkaistuja Ahava-arvioita.

Helsingin Sanomat, 15.11.2001

Kotoisia ja vahvoja kuvia
Konsertti: Karikko ja Ahava -yhtyeiden levynjulkaisukonsertti Jumo Jazz Clubilla

Karikon ja Ahavan soittajat, ja jopa heidän yleisönsä tulevat vielä paljolti Sibiksen piireistä. Mutta laajempikin suosio odottanee ovella: Karikon vetäjä Kari Ikonen on jo profiloitunut harvinaisen persoonallisena jazzsäveltäjänä ja Ahavan Mia Simanainen on ollut jo pitkään nousemassa jazzlaulajattariemme kärkiryhmään.

...

Mia Simanaisen Ahavassa kehittelemää musiikkia on enää vaikea kutsua "jazzlauluksi", koska Simanaisen sävellyksissä ja ilmaisussa sekoittuu luontevasti kotoinen etnisyys kunnianhimoiseen laululyriikan perinteeseen.

Myös Simanainen esiintyi ryhmineen eteerisesti, erilaisia tunnelmia ja äänikuvia ladaten, mutta elävässä tilanteessa vaarana oli jähmeä tekotaiteellisuus. Levyllä Simanaisen kauniin äänen ja musiikin rauha pääsevät paremmin oikeuksiin.

Simanaisen ja Ikosen ohella illan tähdiksi nousi harvinaisen laaja-alainen rumpali Mika Kallio ja erityisesti koko ajan lavalla häärinyt Sonny Heinilä. Hänen tenorinsa lähestyy yhä vakuuttavammin Coltranen myöhäiskauden vapautta, ja toisaalta bambuhuilu nain intonaatio kertoi yhä syventyneestä muusikkoudesta.

Jukka Hauru

Muusikko, 2002

Kotimaisen modernin jazzin julkaisijana esiin tulleen Fiasko-yhtiön tuotannosta otetaan tällä kertaa ensimmäisenä esiin Ahava, joka on yhtä kuin Mia Simanainen (voc), Kari Ikonen (p), Mika Kallio (d) ja Sonny Heinilä (saxs/fl). Simanainen on säveltänyt samannimisen albumin yhdeksästä kappaleesta kuusi, ja tehnyt sanat viiteen. Kaksi sävellystä on Ikoselta, ja yksi on ruotsitrad ("Kristallen den fina"). Tuotanto on kreditoitu bändille.

"Suo" (Simanainen) aloittaa tämän debyytin rubatomaisella soitannalla, Unto Kupiaisen tekstillä. Bändi ei kaikenkaikkiaan pelaa svengaavuudella vaan soinneilla. Simanainen käyttää suomen-, ruotsin- ja englanninkielen sanojen lisäksi scattia ja monitahoisempaakin ääni-ilmaisua. Hän on myös teoksissaan hakenut sävyjä kansanmusiikin kaarista. Orkestraatio on harkitun ilmavaa, eikä sitä tukkeuteta vapaammissakaan improvisaatiojaksoissa.

Kokonaan irti esimerkiksi teema/soolot/teema -ajattelusta Simanainen ei ole irronnut, ja siinä suhteessa "Sadon" (Simanainen) kaltainen lyhyt tekstiaihe jää kertautuessaan draaman kannalta alkutekijöihinsä. Mutta toisaalta, ehkä siinäkin on sointi ratkaissut.

Pekka Nissilä