Delirium-konserttiarviot

Helsingin Sanomat
3.7.2003

Espan monipuoliset kesäjazzit alkoivat

Vapaa tyyli vakuutti jopa mummot

Jo perinteeksi muodostunut "Suomen pisin jazzfestivaali" Jazz-Espa alkoi jälleen tällä viikolla. Jazz-Espan tilaisuudet eivät ole mitä tahansa torvisoittoa tai massaryskettä. Esiintyjinä nähdään Suomen ehdottomia jazzhuippuja. Kevyt kesäruuhka ja hyvä sää takaavat varman yleisömenestyksen.

Tiistaina [Esplanadin] puisto ja terassi olivat täynnään istuvaa tai vaeltelevaa väkeä. Deliriumin reipas free-jazz upposi tavallisiinkin ohikulkijoihin. Mikko Innasen ja Ned Fermin hulvattomimmat kiekaisut ja örinät koettiin hilpeän vapauttavina. Näin nimenomaan silloin, kun yhtyeen biiseissä oli lennokas, mutkikas syke. Vanhat mummotkin olivat mukavasti mukana, eikä kukaan protestoinut. Poistumisliikettä alkoi näkyä vasta sävykkyyttä ja rauhaa vaativien balladifiilisten aikana. Ne yksinkertaisesti hukkuivat kaupungin taustameteliin. Rivakan energinen tyyli kuulostaa Espalla kuitenkin kesäisen leppoisalta.

Suomalais-tanskalais-yhdysvaltalainen Delirium lunasti jälleen lupauksiaan. Yhtye perustettiin Kööpenhaminassa neljä vuotta sitten. Viime vuonna tuli ensilevy ja yhtye oli myös Tampere Jazz Happeningin parhaita esiintyjiä. Kokoonpano tosin oli tuolloin monipuolisempi, koska mukana oli persoonallinen laulaja-kornetisti Kasper Tranberg. Nyt hänet korvasi yhdysvaltalainen Ned Ferm tenorisaksofonillaan. Hän soitti paikoin varsin upeasti, mutta hieman persoonattomasti. Kuulokuva oli yllättävän eurooppalainen: kuin suomalainen freemies 1970-luvulta.

Innasen artikulointi oli huomattavasti väkevämpää ja vapaimmillaankin rytmikkäämpää. Tämä monipuolinen multifonisti näyttää jatkavan sitä lentoaan, joka alkoi kolme vuotta sitten, kun hänet valittiin Espanjan Getxon kansainvälisten bändikilpailujen parhaaksi solistiksi.

Jukka Hauru

Aamulehti
4.11.2002

(Tampere Jazz Happening 2.11.2002)

Soittajien, ei koneiden juhlaa

D-linja oli kovaa valuuttaa tämän vuoden Happeningissa. Danskanmaassa ei ole sen kummempaa mätää kuin Deutschlandissakaan. Itse asiassa Delirium osoittautui juhlien toiseksi kiinnostavimmaksi yhtyeeksi heti häkellyttävän Doppelmoppelin jälkeen.

---

Delirium oli vuoden 2002 positiivisin yllätys. Kvartetti on kehittynyt jättiaskelin edellisen Tampereen vierailunsa jälkeen. Kysehän on kolmesta tanskalaisesta ja yhdestä suomalaisesta. Kornetisti Kasper Tranbergin silkka tekninen osaaminen saa tässä vaisujen vaskien maassa leuat loksahtamaan, mutta fonisti Mikko Innasen ei tässä seurassa tarvitse yhtään ujostella. Tällä kertaa Innanen puhalsi alton lisäksi myös baritonia varsin varmoin ottein. Delirium ottaa enemmän riskejä ja vapauksia kuin U-Street All Stars, ja ainakin Klubin konsertissa stuntit toimivat.

Ihan freestä ei sikäli ole kysymys, että yhtye soittaa niin sanotusti kappaleita, joista osassa on hiukan osoittelevastikin perinteisiä bebop-teemoja.

Kaikki kunnia Bill Frisell Quintetin ja U-Street All Starsin valmiille konsepteille, mutta Doppelmoppelin tavoin Delirium symboloi ehkä vielä paremmin sitä, mistä jazzissa ja varsinkin Jazz Happeningissa oikeastaan on kysymys.

Jari-Pekka Vuorela

Helsingin Sanomat
4.11.2002

(Tampere Jazz Happening 2.11.2002)

Jazzin ydintä, hetkessä elävää itseilmaisua ja improvisatorista vuorovaikutusta, edustivat Tampereella saksalaisten freeveteraanien mainion pelimannihenkinen Doppelmoppel, suomalais-tanskalainen Delirium, kotimainen U-Street All Stars ja amerikkalainen Lisa Sokolov Quartet.

Niin taisi jälleen käydä, että kotimaan osasto oli kaikkein parasta antia. Tämä on viime vuosina ollut tuttu ilmiö, eikä sinänsä yllätys. U-Street All Starsin lisäksi saksofonisti Mikko Innasen ja Deliriumin veto oli juuri sitä, mitä Tampereelta on aina tultu hakemaan: elävää, kiehtovaa, svengaavaa, väkevää ja sävykästä musiikkia. Deliriumista kuullaan vielä toivottavasti paljon.

Jukka Hauru