Gnomus-konserttiarviot

Turun Sanomat 22.7.2007

(Ultra Music Nights, Pori Jazz, 20.7.2007)

Vapaat äänet -kiertueiden bändinä turkulaisillekin tutuksi käynyt Gnomus-kolmikko oli liikkeellä uudella 1970-luvulta ponnistavalla ohjelmistolla. Se soitti tunnin mittaisen sävellys- ja improvisaatiomaalailun. Esitys olisi ollut lähes täydellinen, ellei bändi olisi 45 minuutin jälkeen vielä suorittanut turhaa nousukiitoyritystä teeman jo laskeuduttua rumpujen ja kellojensoiton myötä selkeästi saundien rauhalliseen laaksoon.

Kosketinsoittaja Kari Ikonen, kitaristi Esa Onttonen ja rumpali Mika Kallio antoivat Gnomuksensa kulkea läpi Tangerine Dreamin, Gongin, Pink Floydin ja Henry Cow tyylit. Pink Floydin kokeellisen UmmaGumma -kauden 1960-luvun äänitestit ja -maisemat vierivät Gnomuksen soitossa nyt uudelleen kuulijan päälle. Mika Kallio piti rumpuineen, symbaaleineen, kelloineen ja lyömäsoittimineen Gnomuksen musiikkimaalauksen eheänä, roiskien yksittäisiä soitinpisaroita sinne tänne äänikankaan pinnalle.

Jarmo Wallenius

Satakunnan kansa 21.7.2007

(Ultra Music Nights, Pori Jazz, 20.7.2007)

Vastapainona [Das Kapitalille] kosketinsoittaja Kari Ikosen, kitaristi Esa Onttosen ja rumpali Mika Kallion muodostama Gnomus tarjosi hienostuneen elektronisen hetken. Trion äänimassa oli tasainen kuin Etelä-Pohjanmaan lakeudet. Maisemaa muokkasi Kallion vivahteikas rumputyö.

Marita Nyrhinen

Hufvudstadsbladet 6.11.2004

Improvisation när den är som bäst

JAZZ Gnomus med Jukka Gustavson. Rytmihäiriö-klubben 3.11.

Kreativt till tusen var det då trion Gnomus bjöd på en dryg timme improviserad, granslös musik tillsammans med landets okrönta orgelkung Jukka Gustavson. Gnomus har funnits i några år och gjort ett par skivor som grundar sig på konsertinspelningar. Kari Ikonen står för syntar och sampel, den mysande Esa Onttonen håller samman gruppen och spelar elgitarr och Mika Kallio trummor. Trion hör till de få band som är svåra att kategorisera. Då jag apropå Gustavsons medverkan frågade Ikonen om det nu blir 70-talsklanger fick jag svaret "från 70-talet men ända till 2500-talet med inslag av medeltida toner". Det skämtsamma svaret var inte helt taget ur luften.

Även om man har ett skåp fyllt av dammiga proggskelett man helst vill glömma och kunde dra paralleler till band som tidig Pink Floyd och Yes, finns det inte många att jämföra Gnomus med.

I somras hade jag det dubiösa nöjet att följa hur mumierna i Yes försökte återskapa sin ungdom utan att lyckas med vare sig känsla eller instrumenthantering. Då Yes kom i åtanke på Rytmihäiriö-klubben var det lätt att konstatera att Gnomus med Gustavson är ca 100 000 gånger intressantare. Gustavson har uppträtt med Gnomus två gånger tidigare. Med tanke på att programmet som bestod av två helheter till största delen var ren och skär improvisation kan man bara gratulera de medverkande för det fina musikaliska samarbete som uppstod. Logiken och dramatiken var närvarande tros att den första helheten var en timme lång. Det var inte fråga om det slags kakofoni som helt fri improvisation ofta leder till.

Det var mer groove på konserten än på Gnomus skivor. Mika Kallios svängande och målmedvetna trummor drog en klar skiljelinje mellan 70-talets symfoniska skåpmatspop och dagens sound.

Gustavson och Ikonen arbetade inte bara med de nostalgiska klaviaturklangerna, Hammond och Moog. Ikonens samplade Brezjnev-röst skapade en ordlöst munhuggande dialog med Gustavson. Karnevalsstämning blev det då en lokal barfluga framgångsrikt deltog i ritualerna. Äkta samverkan mellan scen och publik.

Det var fullsmockat som vanligt på klubbens krog Juttutupa. Den lever numera sitt eget liv, oberoende av medier. Kombinationen av gammal räv från 70-talet och yngre jazzförmågor bildade en mycket blandad publik. Sida vid sida satt 20-åringar och 50-åringar förtrollade av föreställningen.

Jan-Erik Holmberg

Lähettämö 4.11.2004

(Juttutupa, Helsinki, 3.11.2004)

Lähettämö.

Aamulehti 2.11.2003

(Telakka, Tampere Jazz Happening, 1.11.2003)

Ambient/noise-osastoon taipuvaisen Gnomuksen ja Wigwamin jälkeen eri virityksissä sooloilleen Jukka Gustavsonin yhdistelmästä sain onneksi nautittua sen verran, että sen hedelmällisyys tuli selväksi. Tällaista yllättävästi eri sukupolvia yhdistävää ja molemmista uutta mehua pusertavaa konseptia kannattaisi suosia enemmänkin. Se tuottaa enemmän kuin osiensa summan.

Tupa oli taas täysi ääriään myöten ja yleisön kiinnostus kohdistui musiikkiin sataprosenttisesti. Tiheä tunnelma kolahti sisään astuessa lujaa. Vielä parempaa oli se, että musiikkia oli vaikea luokitella tarkemmin. Ajankohtainen jazz on sille helppo ja turvallinen titteli.

Gutsin vikkelät urkujuoksutukset sekä hauskasti itseironiset ja enemmän tai vähemmän omaelämäkerralliset runoilut maistuivat tuoreilta Kari Ikosen syntikan ja Esa Onttosen sähkökitaran ryydittäessä niitä tyypillisyyksiä välttäen.

Jussi Niemi

All About Jazz 12.11.2003

(Telakka, Tampere Jazz Happening, 1.11.2003)

Lue Matthew Wuethrichin arvio "Gnomus & Jukka Gustavsson in Tampere: The Wit of the Improviser" All About Jazz -verkkolehdessä.

Turun Sanomat 16.3.2003

(Turun musiikkiopisto, Turku Jazz, 15.3.2003)

Yksi festivaalin positiivisimpia yllätyksiä oli ranskalaissuomalaisen Vapaat äänet -kiertueen Turku Jazz -osuudessa esiintynyt kotimainen Gnomus-kolmikko. Yhtyeen sähköinen ja instrumentaalinen radiofonia liukui tasaisesti kuin nousuvesi kuuntelijakunnan keskuuteen.

Sähkösormioija Kari Ikonen, kitaristi Esa Onttonen ja rumpali Mika Kallio liikkuvat progressiivisen rockin avaruudessa hieman samalla tavalla kuin saksalainen Tangerine Dream -kolmikko, mutta Gnomuksen kokeellinen ja improvisoiva lähestymistapa on lainattu jazzista. Kokonaisuus toimii sekä äänellisesti että myös visuaalisesti.

Jarmo Wallenius

Suomijazz 17.5.2002

(Jazz Bar, Jyväskylä, 16.5.2002)

Lue Gnomus Jyväskylässä Suomijazz-sivuilta.

Lähettämö 17.5.2002

(Jazz Bar, Jyväskylä, 16.5.2002)

Lähettämö.

Helsingin Sanomat 21.7.2001

(Keski-Porin kirkko, Ultra Music, Pori Jazz, 19.7.2001)

Porin Teatterin Ultra Music -tilaisuudet pyrkivät tuomaan viime vuoden tapaan esiin konepohjaista ja siinä mielessä "nuorekasta" musiikkia. Tätä linjaa esittelivät kotimaisen Gnomus-trion lisäksi alan eurooppalaiset nimimiehet Audun Kleive, Laurent de Wilde ja Goran Kajfes.

Gnomus esiintyi Teatterin lisäksi myös yökonsertissa Keski-Porin kirkossa. Juuri siihen tilaan trion maalailemat mystiset äänimaisemat istuivat erittäin hyvin. Kirkkourkujen kaikusaundeista on lyhyt matka kokeilevaan elektronimusiikkiin.

Sormiomies Kari Ikonen, kitaristi Esa Onttonen ja rumpali Mika Kallio loihtivat lähes täysin improvisoiden pitkiä ja kaleidoskooppimaisesti muotoaan muuttavia äänivirtoja. Persoonallinen kokonaisuus.

Jukka Hauru

Satakunnan kansa 20.7.2001

(Porin teatteri, Ultra Music, Pori Jazz, 18.7.2001)

... Kun bändin jäseniltä kysyy, mikä on paras tapa kuvata heidän musiikkiaan, he toteavat harjoitellun tuntuisesti, että improvisoi jotain, niin mekin improvisoidaan. Eli Gnomuksen konsertin alkaessa ei edes orkesteri tiedä, mitä on tulossa.

Kollektiivinen improvisointi pysyy Gnomus-triolla ihailtavasti kasassa. Toisten sooloja kunnioitetaan, eikä esiintymistilaa pyritä täyttämään valtavalla äänimassalla. Biisien pienet teema-aiheet säilyvät musiikissa selkeästi mukana, eli kappaleilla on selvä runko, mitä kuulijan on helppo seurata.

Gnomuksen esikoislevyä luonnehdittiin monen kriitikon voimin elokuvamusiikkimaiseksi maalailuksi. Tämä kuvaa hyvin myös keskiviikkoista konserttia, sillä pitkät kappaleet täyttivät tunnelmakentän laidasta laitaan. Ja juuri tuo teeman mukanakuljettaminen pitää biisit kasassa ja luo niille selkeän rakenteen...

Heikki Keskinen