Gourmet-konserttiarviot

Vapaat äänet -kiertue 2005

Varhaisemmat konserttiarviot


Aamulehti 10.2.2005

(La Campagnie des Musiques à Ouïr ja Gourmet, Tampereen Telakalla 9.2.2005)

Jazzmatka lännenmaisemista suurkaupungin ääniin

Todistimme keskiviikkona Telakalla kahta erilaista tapaa katsoa Amerikkaa: suomalaisten urbaanisäveltäjien tyylittelyä lännenmaisemissa ja ranskalaisten maalaispoikien riehakointia suurkaupungin äänissä.

Tavat täydensivät toisiaan komeasti.

Ainakin minun ohimoani Esa Onttonen potkaisi ensimmäistä kertaa mainioiden Charles Mingus -nettisivujen ylläpitäjänä. Siitä jo saattoi päätellä, että mies ottaa jazzin säveltämisen tradition tosissaan, joskaan ei välttämättä vakavissaan.

Gourmet-yhtyeessä Onttonen on kehittynyt sekä kitaristina että kirjoittajana samaan kantrahtavaan suuntaan kuin Bill Frisell. Suorasta vaikutussuhteesta tuskin voi puhua: kyllähän Onttosen tapa käyttää Veli Kujalan haitaria ja Petri Keskitalon tuubaa on jotenkin perisuomalainen.

Albumilta Six Acres of Broken Hearts tuttu neliosainen lännensarja oli nytkin Gourmet'n keikan ydin, mutta melkein sille veti vertoja saksofonisti Mikko Innasen Dramatic Suite, jonka kutsuminen vaikka Melodramatic Suiteksi ei olisi mitenkään liioiteltua.

Kaksi ranskalaista riitti mainiosti

La Campagnie des Musiques à Ouïr esiintyikin yllättäen duona. Toivottavasti Christophe Monniot antaa anteeksi, jos sanon, että häntä ei yhtään kaivattu.

Oikeastaan oli hauskaa vaihtelua, että Fred Gastard ja Denis Charolles saivat hulluttelulleen tällä kerralla enemmän tilaa.

Maalaistovereiden keikoilla ilmapiiri on aina hyvin vapaa, mutta musiikki perustui kyllä teemoihin, osittain hyvinkin tuttuihin, Duke Ellingtonin Rockin`In Rhythmistä Stingin Roxanneen.

Charollesin tapaa leipoa epäortodoksista lyömäsoitinsettiään voisi verrata vaikka Han Benninkin tai Paul Lovensin työskentelyyn, mutta Gastardin liukkautta bassosaksofonin soittajana ei voi verrata oikein mihinkään, mitä tähän asti olen kuullut.

Yhteinen sessio villitsi yleisön

Tilaisuuden päätteeksi Fred Gastard ja Denis Charolles kutsuivat lavalle myös Mikko Innasen ja pasunisti Ilmari Pohjolan ja yhteinen aaltopituus löytyi välittömästi.

Tapahtuman yleisö ei olisi halunnut päästää kavereita kotiin ollenkaan.

Tavallaan kadehdin niitä, jotka näkivät mainiot ranskalaisvieraat ensimmäistä kertaa. Charles Gilin tuottamassa Vapaat äänet-kiertueiden sarjassa on kuitenkin hienoa juuri se, että kykynsä osoittaneet muusikot saattavat päästä esille useampaankin otteeseen.

Jokohan suomalaisissa klubikulttuurissa muuten olisi aika päästä kansainväliseen käytäntöön, jonka mukaan keikkojen alkamisaikoja ei aina tarvitsisi arvailla?

Tälläkin kertaa monelta väärää tietoa saaneelta jäi suuri osa suomalaista mestarityötä kuulematta.

Jari-Pekka Vuorela

Karjalainen 21.2.2005

(Jazzkonsertti Joensuun konservatorion salissa 18.2.2005)

Todella vahvoja, yllättäviä ja vapaita ääniä tunnelmasta toiseen

Vapaat äänet -kiertue on jo vuosia tuonut hauskaa piristystä Suomen jazz-maailmaan. Yllättävät, modernit esiintyjät ovat kohdanneet ennakkoluulottoman yleisön, joka Joensuussakin on tottunut luottamaan kiertueen laatuun meillä melko nimettömistä esiintyjistä huolimatta. Tällä kertaa kiertueella oli mukana kaksi yhtyettä, toisena suomalainen Gourmet. Vaikka sekstetin sävellykset ovat uusia, pääosin vetäjiensä tekemiä, niin tunnelma oli yllättäen kuin sadan vuoden takaa. Saksankielisen maailman muusikot viljelivät nimittäin silloin samantyyppistä riehakkuutta kokeellisen kabareen parissa.

Gourmet'n soitossa viuhahdettiin vauhdilla tunnelmasta toiseen. Pääpaino oli New Orleans -jazzille tyypillisessä perinteessä, johon jo soittajiston erikoinen kokoonpano johdattaa. Saksofoni, pasuuna, tuuba, harmonikka, kitara ja rummut eivät oikein taivu viileään salonkijazziin, ja tilalla olikin rouhean räimivää, surrealistista ja huvittavaa musiikkia näyttämöpainajaisten koomisesta maailmasta. Välillä mukaan otettiin myös mukavaa venäläistä tunnelmointia, juutalaismusiikin sävyjä ja huuliharppukostajan ilmeetöntä paatosta. Rauhallisempiakin jaksoja löytyi, mutta kuulija ei hetkeksikään luullut päässeensä lyyrisen tunnelmoinnin pariin - tällä yhtyeellä energia ei yksinkertaisesti anna siihen mahdollisuuksia.

...

Mikko Nortela

Keskisuomalainen 19.2.2005

(La Campagnie des Musiques à Ouïr, Gourmet Jazz Barissa 17.2.2005)

... Promoottori Charles Gilin luoma suomalaisranskalainen kiertuekonsepti osoitti Jazz Barissa jälleen toimivuutensa. Kumpikin illan yhtyeistä olisi selvinnyt omillaankin mainiosti, mutta kahden kimppa oli sittenkin kosolti enemmän kuin osiensa summa.

...

Sombrerojazzia

Kotimaisella Gourmetilla ei ollut helppo tehtävä asettua lavalle ranskalaisen pyörremyrskyn jälkeen. Onneksi Gourmetilla on oma, ja todellakin täysin omintakeinen tyylinsä. Ensimmäisen levyn "kaiken mahdollisen" fuusio on ainakain toistaiseksi vaihtunut huomattavasti tiiviimpään ja ohjelmallisempaan kokonaisuuteen.

Konsertti perustui tuoreen kakkoslevyn musiikkiin. Bändin säveltäjät Mikko Innanen ja Esa Onttonen ovat yhdessä valinneet teemakseen westernit ja Meksikon, ja suunnanneet gourmetmaisen, ilkikurisen jälkimodernin luovuutensa sombrerojazzin palvelukseen. Vino hymynkare suupielissä yhtye vakaasti etenee, vaikka kuvitteellisen elokuvan soundtrackissa on välillä kysymys jopa kuolemanvakavista hetkistä.

Sekstetin suuri ilonaihe löytyy monipuolisesta soitinnuksesta. Petri Keskitalo luo tuuballaan jykevän, mutta elastisen pohjan, ja yltää sooloissaan sangen herkkiin sfääreihin. Kun siihen yhdistää Mika Kallion hereän rumpaloinnin, Ilmari Pohjolan ilmeikkään pasuunan ja Veli Kujalan virtuoosisen harmonikan, ovat hyvinkin värikkäät orkestroinnit mahdollisia.

Tämän Gourmet-keitoksen päälle on yhtyeen liidereiden helppo asettua johtamaan joukkojaan. Esa Onttosen soundeiltaan riisutun paljas kitarariffittely raamittaa ja kuljettaa jännittävästi poukkoilevia sävellyksiä. Mikko Innanen puolestaan vahvistaa bändi bändiltä asemaansa pohjoismaiden merkittävimpiin kuuluvana saksofonistina.

Suomalais-ranskalainen yhteistyö sai uusia ulottuvuuksia Gourmetin setin lopussa, kun ranskalaiset eivät kerta kaikkiaan malttaneet pysyä poissa lavalta. Karnevalistiseksi loppuhuipennukseksi rakentui Onttosen (Innasen, toim. huom.) neljävitoselle coltille omistettu länkkäri-iloittelu, jossa dixieland kohtasi riemukkaasti monikansallisen freejazzin.

Pentti Ronkanen

Koillis-Häme 21.2.2005

(La Campagnie des Musiques à Ouïr ja Gourmet, Hiidenkirnussa 19.2.2005)

Hulvatonta menoa avannossa ja sen äärellä

...

Kahvin jälkeen esiintyy suomalainen Gourmet. Sen soitto rakentuu mehukkaaksi sekoitukseksi Retuperän WBK:n, dixieland-jazzin ja kotimaisen iskelmäformaatin aineksista. Tämän musiikin myötä on helppo vaipua mietteisiin. Silmä etsii palloja heittelevää jonglööriä tai taikuria avustajineen - musiikki kuvaa väliin tuttua, sahajauhoilta tuoksuvaa sirkusmaailmaa.

On astuttu ajassa taaksepäin. Isoisät ja -äidit kurkistavat olan ylitse vanhoista valokuvaraameistaan. Nuoret soittajat seisovat tyynen rauhallisina avannon äärellä. Ranskalaisia elävästi puistattanut kylmyys ilmenee suomalaisissa syvällisinä mietiskelyinä.

Innanen, Onttonen ja Keskitalo - tervetulleita säveltäjänimiä kahleista vapaassa sointimaisemassa. Se mitä ennen vältettiin: sekoittamasta asioita, on nyt toiminnan tarkoitus.

Gourmet-yhtyeellä on suuren yleisön vetoinen muotti. Parituhantinen nurmikontallaajien joukko nauttii helposti juuri tällaisesta musiikista.

Yhtyeen tuore kuuden hehtaarin särkyneiden sydänten pelikenttä on harvinaisen värikäs ja onnistunut äänite. Nostalgiset tunnelmat ulottuvat helposti kosteasta slaavilaisuudesta ruudinsavussa kylpeviin piikkikaktuksiin.

Petter Ohls

Raahen Seutu 15.2.2005

Gourmet'n ja ranskalaistrion jazz-kattaus hurmasi

Sykkivät rytmit valtasivat Tiiran Wintin. Jazz-kansa sai kuunnella rajoja rikkovaa musisointia viime lauantaina kahden kokoonpanon verran. Raahen Rantajatseillakin esiintynyt ranskalaistrio La Campagnie Des Musiques A Ouir vakuutti kuulijat monivivahteisella improvisoinnillaan. Ranskalaiskolmikkoa seurasi suomalainen sekstetti Gourmet, jonka letkeä soundi kruunasi illan. Suomalaisranskalainen Vapaat Äänet -jazzkiertue viihdytti raahelaisyleisöä yleisöä riehakkaalla svengillään.

Lennokas kolmikko ihastutti

- Aina esiintyessämme tahdomme kertoa yleisölle jonkin tarinan. Tarina on katsojan silmissä ja joka kerta erilainen, sillä emme koskaan esitä kahta samanlaista settiä, myhäilee Dennis Charolles illan konsertin ollessa jo ohi. Mies soittaa ranskalaistriossa lyömäsoittimia, pasuunaa, laulaa ja tekee tarpeen vaatiessa paljon muutakin.

La Campagnie des Musiques A Ouir'n lauantai-illan tarinasta löytyi paljon eksoottisia rytmejä, joita Charolles myöntää haetun aina Afrikasta saakka. Gallialaiskolmikon ilmeikkäässä esiintymisessä instrumentit vaihtuvat lennossa ja soitanta laittoi kuulijan miettimään, mitä artistien ehtymättömästä instrumenttivarastosta ei löytyisi. Kymmenen vuotta yhdessä soittaneen kolmikon vakiokalustoon kuuluu ainakin saksofoneja, klarinetti, lyömäsoittimia, pasuuna sekä sähköurkuja. Pitkän yhteisen taipaleen voi aistia musiikista. Soittajat tukevat toisiaan saumattomasti ja musisointi villiintyi illan edetessä.

Gourmet'n kattauksessa dramaattinen soundi

Gourmet valloitti omia polkujaan kulkevalla, positiivisella soundillaan. Saksofonisti Mikko Innasen sekä kitaristi Esa Onttosen sävellyksistä koottu setti sisälsi perisuomalaisia, iskelmällisiäkin melodioita.

Torvisoittimia soittanut parivaljakko Mikko Innanen - Ilmari Pohjola piristi luontevalla esiintymisellään. Konsertin loppupuolella kuultu Onttosen [Innasen, toim. huom.] Dramaattinen sarja hurmasi reippaalla rytmillään.

- Tämä sarja koostuu viettelyksistä ja piikkipensaista, sanaili kuusihenkistä Gourmet'ta johtanut Innanen. Dramatiikkaa seurasi neliosainen Melodramaattinen sarja, joka henki länkkäritunnelmaa. Vapaat Äänet kahlitsi kuulijansa lopullisesti ranskalaistrion ja suomalaissekstetin yhteissoitannalla.

Illan tunneperäinen musiikkikattaus hiveli niin korvia kuin aivonystyröitäkin. Raahen kulttuuritoimen järjestämä konsertti oli osa Musiikkiviikkoja. La Campagnie Musiques A Ouir viipyy Suomessa helmikuun loppuun asti Vapaat Äänet -kiertueen tiimoilta ja suuntaa maaliskuussa Viroon.

Ulla Pirkola

Satakunnan Kansa 16.2.2005

(La Campagnie des Musiques à Ouïr ja Gourmet Porin Teatterissa maanantai-iltana 14.2.2005)

... Normandiasta maailmalle lähtenyt La Campagnie des Musiques à Ouïr ja helsinkiläinen Gourmet osoittivat, ettei vakavasti otettavaa jazzia pidä aina ottaa vakavasti. Harvoin on konsertissa saanut nauraa ja nauttia yhtä vapautuneesti.

...

Hulluja nuo suomalaiset. Gourmet ei jäänyt toiseksi. Nuoren sekstetin uusrahvaanomaisesti pöhkö sapuskajazz pikemminkin täydensi illan annoksen.

Mikko Innasen saksofoni, Ilmari Pohjolan pasuuna, Veli Kujalan harmonikka, Esa Onttosen kitara, Petri Keskitalon tuuba ja Mika Kallion rummut pumppasivat saliin matkan ilmapiirin. Sen olisi voinut kuvitella Aki Kaurismäen tai Emir Kusturican elokuviin tai Moskovan suureen sirkukseen.

Gourmet toi mieleen sitä sun tätä: Carla Bleyn, Charles Mingusin, Lester Bowien, Astor Piazzollan ja Kurt Weillin. Ajatuksissa käväisivät myös Retuperän WBK ja Alamaailman Vasarat sekä se, että jos orkesterilla olisi laulusolisti, sen täytyisi olla jompi kumpi Kari Hotakaisen suosikeista. Siis Tuomari Nurmio tai Tom Waits.

Ihan omilla jutuillaan kokoonpano silti ilakoi. Sen kahdelta levyltä poimitut moniosaiset sävellykset olivat kuin surumarsseja rakastetun diktaattorin, despootin ja tyrannin hautajaisiin. Puhkupillien lisäksi lelusoittimet sopivat siihen tarkoitukseen kuin pönttö puuhun.

Aika velikultia.

Ilari Tapio

Helsingin Sanomat 5.9.2004

(Umo Jazz Fest, Helsinki 3.9.2004)

...

Tilanne taisi mennä ulkomaalaisten [järjestäjien ja musiikkitoimittajien] silmin vielä oudommaksi, kun kuusimiehinen Gourmet tuli lopuksi lavalle hassuissa sombreroissaan. Räväkkä ja vapaa huumoritijuana toi mieleen tyyliä vaihtaneen Leningrad Cowboysin. Valitettavasti arvovaltaiset ulkomaan jazzmiehet ovat tuskin kuulleetkaan Leningrad Cowboysista.

Onneksi Gourmet riisui pellenaamariaan musiikin keinoin. Mikko Innanen, Ilmari Pohjola, Veli Kujala, Esa Onttonen, Petri Keskitalo ja Mika Kallio ovat uudistaneet ohjelmistoaan onnistuneesti ehjempään suuntaan. Taitoa on kaikilla riittämiin, että ehkä keikkaa alkaa pian pukata vaikkapa Meksikosta.

Jukka Hauru